Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:189738 kpl

Yhteystiedot

unkarinvizslat@gmail.com

Karkeakarvainen unkarinvizsla

Rotumääritelmä löytyy täältä

Laaja tietopaketti karkeakarvaisista unkarinvizsloista; Jalostuksen tavoiteohjelma

img_5376.jpg

Rodun historiaa

Rodun historia alkaa 1920-luvulta. Ajatus jalostaa koira, jolla on samat erinomaiset ominaisuudet kuin lyhytkarvaisella vizslalla, mutta joka on kestävämpi kylmissä olosuhteissa, tuli pääasiassa metsästäjiltä. Rodun ominaisuuksista oltiin samaa mieltä: koiran tulisi olla kuin lk-unkarinvizsla, lukuun ottamatta karkeaa karvaa.

Jalostuksen aloitti Vasas József in Hejöcsaba, Csabai-kennelin omistaja. Pian hänen jalostustyöhönsä liittyi myös Gresznárik László (de Selle -Kennel), jolla oli vankka kokemus karkeakarvaisen saksanseisojan jalostuksesta, missä oikeantyyppinen karkea karva oli saavutettu käyttämällä jalostuksessa lyhytkarvaista saksanseisojaa.

He astuttivat kaksi lyhytkarvaista unkarinvizslanarttua (Zsuzsi ja Csibi), jotka olivat erittäin hyväsukuisia koiria ja joiden metsästysominaisuudet olivat hyvät, täysin ruskealla karkeakarvaisella saksanseisojauroksella (Astor von Potattal). Näiden narttujen jälkeläisistä valittiin sopivimmat, ja niiden yhdistelmästä syntyi ensimmäinen karkeakarvainen unkarinvizsla, Dia de Selle. Dian runko oli kuin unkarinvizslan, mutta pää oli kuin saksanseisojan, Dian karva ei ollut tarpeeksi karkeaa eikä paksua, mutta kuitenkin koira oli lupaava alku rodun luomiselle.

1943 Vasas József pyysi apua Unkarinvizslajärjestöltä karkeakarvaisen rodun luomisessa. Toiset olivat puolesta ja toiset vastaan, mutta lopulta järjestö hyväksyi pyynnön. Ehtona oli, että karkeakarvaisia yksilöitä esitettäisiin näyttelyissä sekä kokeissa niin paljon kuin mahdollista. Rodulle kirjoitettiin myös epävirallinen rotumääritelmä. Näiden dokumenttien tarkastelun jälkeen voitiin asettaa lopullinen määritelmä ja hyväksyntä uudelle rodulle.

img_6206.jpgJalostuksen päämäärä oli asetettu seuraavanlaiseksi: kk-vizslan tulisi säilyttää kaikki lyhytkarvaisen unkarinvizslan sisäiset ja ulkoiset ominaisuudet, säilyttää alkuperäinen väri ja karvan tulee olla kova ja karkea.

Kolmen sukupolven jalostuksen tuloksena oli koiria, joilla oli samat ominaisuudet kuin lyhytkarvaisella mutta karkea karva. Saksanseisojaesi-isien perintönä niillä oli vankempi luusto ja pidempi, paksumpi karva.

Alkuvaikeuksien jälkeen karkeakarvaisia unkarinvizsloja rekisteröitiin yhä enemmän ja enemmän. Vuonna 1944 oli rekisteröity jo 60 karkeakarvaista unkarinvizslaa. Ne elivät ja työskentelivät pääasiassa Pohjois-Unkarissa Csallóköz- ja Felvidék-alueilla. Menestyksellinen jalostustyö lisäsi kiinnostusta ulkomailla: Itävallassa Harasha-kennel ja Povazia-kennel olivat pioneereja. Eräiden lähteiden mukaan näissä kenneleissä olisi käytetty jalostuksessa myös irlanninsetteriä.

2. maailmansota aiheutti paljon harmia myös koiranjalostukselle. Csabai-kennel joutui valtion omistukseen mutta Vasas József pysyi kennelin johdossa. Noina aikoina hän jopa onnistui viemään jalostusta eteenpäin, lähemmäksi täydellisyyttä.

Muita kenneleitä on myös syytä mainita: Kökény Gáborin Botond-kennel, Mészáros Sándorin Oroska-kennel ja vielä nykyäänkin toimivia kenneleitä ulkomailla: Povazia, de Selle ja Haraska.

Viimein karkeakarvainen unkarinvizsla hyväksyttiin FCI roduksi vuonna 1966 itsenäisenä unkarilaisena rotuna ja rekisteröitiin rotunumerolle 239.

Valitettavasti karkeakarvaisten unkarinvizslojen määrä on paljon pienempi kuin lyhytkarvaisten. Valtaosa koirista on Unkarissa käytössä metsästäjillä, joita ei jalostus kiinnosta. Siksi moni koira on rekisteröimätön. Lyhytkarvaisia vizsloja syntyy Unkarissa noin 1000 vuodessa, keskimääräinen luku karkeakarvaiselle on 30 pentuetta eli 140–150 koiraa.

img_40172.jpg