Unkarinvizsla kuuluu Kennelliiton hyväksymään PEVISA-ohjelmaan, joka on yksi tärkeimmistä
Jalostuksen tavoiteohjelman (JTO) työkaluista. PEVISAN tavoitteena on tilastoida ja ehkäistä
koirilla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia.
Jalostusohjelman mukaan koirien kokoon, oikeaan rakenteeseen, karvan laatuun ja
lonkkien terveyteen on kiinnitettävä huomiota jalostusvalintoja tehtäessä. Jalostuksen tavoitteena
on välttää liian läheistä sukusiitosta, laajentaa rodun geenipohjaa jalostuksen pitkäjänteisyyden
sekä koirien terveyden ja elinvoiman turvaamiseksi.
Rotukohtainen jalostusohjelma antaa rodun harrastajalle ja koiran hankintaa
suunnittelevalle paljon hyödyllistä tietoa. Voit esimerkiksi tarkastaa Kennelliiton
jalostustietojärjestelmästä pentueen vanhemmille tehdyt tarkastukset perinnöllisten sairauksien
varalta. Rekisteröitävien pentujen vanhemmilla tulee olla virallinen lonkkakuvauslausunto ennen
astuttamista. Rekisteröinnin raja-arvona on lonkkakuvaustulos C. Kahta sairaslonkkaista koiraa ei
tulisi yhdistää. Olisi suositeltavaa, että myös kyynärät kuvattaisiin. Lisätietoa rodusta antaa myös
jalostusneuvoja ja rotuyhteyshenkilö. Linkin yhteystietoihin löydät tämän sivun ylälaidasta.
Lisäksi unkarinvizsloilla on PEVISA-ohjelmassa voimassa matador-pykälä, jonka
tarkoituksena on rajoittaa yksittäisten koirien liiallista jalostuskäyttöä. Yhden koiran suositeltu
jälkeläismäärä on 21 pentua. Rajan ylittävä pentue rekisteröidään kuitenkin kokonaisuudessaan.
Unkarinvizsloja koskeva PEVISA on ollut voimassa lyhytkarvaisilla vizsloilla vuodesta
2006 alkaen, ja karkeakarvaisilla vuodesta 2008.
Lonkkaniveldysplasia
Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli "lonkkavika", on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Suomessa koirien terveyttä tutkitaan paljon ja tilanne meillä on suhteellisen hyvä – Suomessa kasvatetut unkarinvizslat ovat tilastollisesti terveempiä kuin monissa muissa maissa. Suomessa myös ulkomuodon arvostelukriteerit ovat tiukemmat. Toivottavaa on, että yhä useamman rekisteröidyn koiran lonkat ja kyynärät kuvattaisiin.
Rakennevirheet
Miten koira toimii ja liikkuu. Käyttöä haittaavana rakennevirheenä on tullut esille jossain määrin virheellistä lannerakennetta, esimerkiksi liiallista jyrkkyyttä. Tämä vaikuttaa takajalkojen ponnistusvoimaan ja taka-askeleen pituuteen, ja sitä kautta kestävyyteen maastossa. Lantion jyrkkyys heikentää kulmauksia. Niukat takakulmaukset altistavat ristisidevaurioille. Huomiota tulee kiinnittää myös rungon pituuden ja korkeuden suhteeseen sekä riittäviin kulmauksiin.
Hammaspuutokset ja purentavirheet
Suomessa on näyttelykertomuksien mukaan löydetty muutamalta yksilöltä hammaspuutoksia. Ongelma ei ole yleinen vizslalla. Hammaspuutokset ovat yleensä perinnöllisiä. Mikäli jokin maitohammas puuttuu, sitä todennäköisimmin myös vastaava pysyvä hammas tulee puuttumaan. Etuhampaat on syytä laskea tarkoin, koska muilla hampailla on taipumus korvata yhden hampaan puutos asettumalla tasaiseen riviin, jolloin aukkoa ei ole nähtävissä. Jos etuhammas katkeaa, on sen jättämä aukko havaittavissa.
Allergiat
Vizsloilla on ilmennyt herkkäihoisuuteen ja allergisuuteen taipuvaisuutta muutamilla yksittäisillä yksilöillä. Hoitomuotona on käytetty ruokavalion vaihtamista. Yliherkkyyttä/allergisuutta on monen asteista ja sitä voi ilmetä koiralla erilaisina oireina, esim. kutinana, korvatulehduksina tai vatsavaivoina.
Häntä
Unkarinvizslalla on pitkä piiskahäntä, joten hännänpää on herkkä rikkoontumaan. Tämä on
koirakohtaista ja riippuu siitä, miten koira käyttää häntäänsä. Suomessa hännän typistys on
kielletty, mutta eläinlääkäri voi tehdä sen tarvittaessa terveyssyistä.
Epilepsia
Vizsloilla on esiintynyt muutamia epilepsiatapauksia vuosien 2015–2020 välisenä aikana Suomessa jalostetuissa linjoissa sekä tuontikoirissa. Epilepsiaa sairastavaa koira ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä, niin kauan kun rodulle ei ole olemassa geenitestiä, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta.
Sikaripunkki
Paikallista demodikoosia eli sikaripunkkia voi esiintyä etenkin nuorella koiralla, joka useimmiten vanhemmiten häviää. Iholla on tällöin muutaman sentin kokoisia ohutkarvaisia tai karvattomia, hilseileviä ja usein myös punoittavia laikkuja. Paikallinen demodikoosi ei ole vaarallinen eikä yleensä vaadi hoitoa.
Terveyskysely
Rodun jalostuksen ja todellisen terveydentilan määrittämisen vuoksi olisi tärkeää, että jokainen rodun edustajan omistaja täyttäisi koirastaan terveyskyselylomakkeen. Tiedot täysin terveistäkin koirista ovat tärkeitä.
