Unkarinvizsla Teppo kiskaisi koirahiihdon SM-kultaa!

Flyingvizz Abaddon “Teppo” yhdessä omistajansa Joni Pykäläisen kanssa hiihti valjakkourheiluliiton suomenmestaruuskilpailuissa b-koirien voittoon. Kultamitali tuli kaikille yllätyksenä. Haastattelimme omistajia Joni & Johanna Pykäläistä Tepon tiestä suomenmestaruuteen!

Kuva: Ellinoora Luokkakallio

Miten päädyitte rotuna Vizslaan?

Muutama vuosi sitten meille tuli ajankohtaiseksi koiran hankinta, kun aikaisempi koira alkoi eläköityä metsästyksestä. Tiesimme heti, että etsinnässä on seisovalintukoira, mutta olimme avoimia rodulle. Johannalta löytyi kokemusta lyhytkarvaisista saksanseisojista sekä weimarinseisojista, joita heillä oli perheessä aikaisemmin ollut. Pohdimme pitkään, mikä rotu palvelisi meitä kaikista eniten. Etsinnässä oli seisova lintukoira molempien omistajien metsästysharrastukseen ja lisäksi toivoimme hyvin aktiivista koiraa, jonka kanssa pystyisi harrastamaan monipuolisesti. Halusimme myös koiran, joka sopii hyvin perhe elämään ja on luonteeltaan sopivan itsenäinen, mutta ei liian voimakastahtoinen. Toivoimme myös, että koiran hakulaajuus ei olisi kovin laaja Itä-Suomessa vallitsevan petotilanteen johdosta. Tältä pohjalta Unkarin vizsla alkoi vaikuttaa juuri meille sopivalta rodulta ja pitkän harkinnan jälkeen päädyimme vizslaan.

Mitä harrastuksia on metsästyksen lisäksi?

Hankimme koiran ensisijaisesti metsästyskäyttöön, mutta toiveena oli harrastaa sen kanssa ympärivuotisesti eri lajeja. Vetolajeja oli tarkoitus aloittaa harrastamaan täysin koiran ehdoilla. Ajattelimme, että olisi mukava, jos koira siitä tykkäisi. Aloitimme koirahiihdosta, jossa palo vetämiseen syttyi täysin. Pian vetolajit laajenivat ympärivuotisiksi ja mukaan tuli koirajuoksu sekä koirapyöräily. Näiden lajien pohjalta myös koiran peruskunto pysyy hyvänä ympäri vuoden ja hyväkuntoisella koiralla on aina ilo metsästää. 

Metsästyksen ja vetolajien lisäksi harrastamme koiran kanssa retkeilyä. Teppo on päässyt jo usealle monen päivän mittaiselle vaellukselle. Koira kantaa itse omat “tavarat” sekä eväät ja osaa rauhoittua illalla telttaan nukkumaan. Meidän mielestä myös tämä harrastus tukee hyvin syksyn metsästyskautta, kun loppukesästä koiran kanssa pääsee kävelemään yli kuusituntisia päiviä.

Tie suomenmestaruuteen

Syksyn metsästyskauden jälkeen kalenteriin asetettiin koirahiihdon Suomenmestaruuskilpailut ja aloitimme harjoittelun kisoja kohti. Harjoittelu otettiin rennoin mielin ja Johanna kävi hiihtämässä muutaman kerran viikossa. Asenne kisoihin oli, että “lähdetään pitämään hauskaa ja koitetaan saada kokemusta”. Lopputuloksena Joni hiihti valjakkourheiluliiton suomenmestaruuskilpailuissa b-koirien voittoon. Kultamitali tuli kaikille yllätyksenä.

Miten metsästys on sujunut?

Ensimmäiset metsästysvuodet ovat menneet vahvasti asioiden opettelussa. Muutamia lintuja olemme saaneet, mutta se ei ole meille tärkeintä. Olemme pohtineet myös metsästyskokeissa käymistä, mutta tulevaisuus näyttää onko se meidän juttu. Tärkeintä meille on yhteistyötä tekevä metsästyskoira, joka nauttii siitä, mihin se on luotu.